Leffa-arvostelu, The Square

Leffa-arvostelu

Kirj. Seppo Rautavirta

THE SQUARE

(2017, ohj. Ruben Östlund)

Arvosana: 5 tähteä

WOW

.

Leffa-arvostelu, Tuntematon sotilas (2017)

Leffa-arvostelu

Kirj. Seppo Rautavirta

TUNTEMATON SOTILAS

(2017, ohj. Aku Louhimies)

Arvosana: 1 tähti.

Jos se ei tempaa mukaansa, on se paskaa

Yleisesti sanottuna Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on tylsää paskaa. Onneksi on Eero Aho ja Rokan Antti, koska nämä kaksi ovat elokuvan parasta antia. Rokan roolihahmo kaikissa Tuntemattoman versioissa on iso hahmo ja Ahon “iero” vetää tämän roolin jopa joskus henkeäsalpaavan hyvin. Siitä täydet pisteet Eero Aholle. Hänen lisäkseen vain kourallinen muita näyttelijöitä tekevät hyvän ja uskottavan suorituksen. He ovat Arttu Kapulainen (Susi), Joonas Saartamo (Lahtinen), Juho Milonoff (Honkajoki), Janne Virtanen (Karjula), Hannes Suominen (Vanhala). Aku Hirviniemellä (Hietanen) on hyvät hetkensä vitsailijana, mutta siitä leimasta hänen naamansa ei pääse eroon muissa kohtauksissa eikä näin ollen ole kovin uskottava omassa roolissaan. Välillä hänen puheestaan ei saa selvää, mutta se on lähinnä äänityksen ja ohjauksen vika, koska tämä toistuu muidenkin näyttelijöiden kohdalla. Jussi Vatanen (Koskela) puhuu repliikkinsä hänelle tyypillisellä alakuloisella äänellä, tylsällä naamalla ja olemattomalla karismallaan. Severi Saarisen valinta Lehdoksi ei ole aivan onnistunut ja hänen osuuttaan elokuvassa verrattuna muihin Tuntemattomiin on karsittu. Olisin halunnut nähdä “kovennettua”-osuuden, jota ei siis tässä leffassa nähdä. Paula Vesalan palkkaaminen Rokan vaimon rooliin on täysin turhaa, koska Vesala ei tuo mitään lisäarvoa tässä pienessä Lyyti-vaimon roolissa. Hänet on otettu elokuvaan vain markkinointimielessä ja muutama hänen laulukohtauksensa pahentaa asiaa. Joku tuntematon kasvo olisi ollut parempi vaihtoehto. Sama juttu Robinin kohdalla. Hän ei todellakaan ole mikään näyttelijä, joten miksi ihmeessä hänet valittiin pieneen puherooliin, joka on kuitenkin aivan liian iso hänelle? Tietysti sen takia, että saadaan nuoria tyttöjä ja Robin faneja katsomoihin. Mitään muuta syytä hänen kohdallaan ei ole. Perkele! Muista näyttelijöistä ja roolihahmoista ei tarvitse mainita, kuin, että jotkut näyttelivät roolinsa ihan OK, jotkut huonosti ja jotkut hahmot olivat elokuvan ja tarinankerronnan kannalta täysin turhia ja elokuvaa liian pitkittäviä.

Tosiaan elokuva on ihan liian pitkä. On haluttu tietysti pitää jotkut jo monelle suomalaiselle tutut kohtaukset tässäkin elokuvassa, mutta lisäksi on haluttu tehdä uusia kohtauksia, joita ei kirjassakaan mainita. Rokan lomavisiitit kotona perheen luona on ihan hyvä idea eikä huononna tätä versiota ollenkaan. Sen sijaan Kariluodon naimisiin menot olisi pitänyt leikata pois, sekä Hietasen rakastuminen ja myöhemmin tulokseton kosintakäynti Petroskoissa olivat turhia otoksia. Elokuvassa näytetyt arkistomateriaalit vievät huomiota pois itse elokuvasta ja tuntuu siltä, että elokuvan tekijöillä ei ole ollut täysin selvillä mihin suuntaan katsojan mieltä halutaan viedä. Hitlerin visiitti Mannerheimin synttäreillä ei todellakaan paranna elokuvaa. Näitä varten on olemassa genre nimeltä dokumenttielokuva.

Elokuvan alussa olisi voinut katsojaa muistuttaa vaikka visuaalisesti jollain kartalla ja teksteillä, että missä kohtaa historiaa ja Suomea nyt mennään ja sitten siirtyä itse kohtauksiin. Historiallisten tapahtumien ja maantiedon asiat tämän elokuvan osalta eivät ole parhaassa muistissa. Elokuva alkaa sekavasti ja sitä kestää jonkin aikaa. Rakennetta tulee myöhemmin jossain vaiheessa, mutta ei tarpeeksi paljon eikä hyvin.

Äänimaailma on todella huono. Liikaa kliseisiä korviensoimisefektejä, kun pommi räjähtää jossain lähellä ja sitten näytetään sotilaiden huutoja vaimennetuin äänin. Koko elokuvassa liian usein aseiden ampuminen kuulostaa nallipyssyn ääneltä. Ainoastaan ehkä Rokan lahdatessa ryssiä hangelle kuulee kuinka Suomi-konepistooli laulaa mukavasti. Elokuvateatterissa olisi pitänyt olla paljon enemmän pauketta ja jyskettä. Vaimeaksi jäi.

Musiikki oli taas tyypillistä suomalaista minimaalista elokuvamusiikkia, eli ensinnäkin sitä on aina todella vähän ja sitten kun on, niin yhdellä tai muutamalla instrumentilla soitetaan tylsää melankolista kipaletta. Ainoastaan kerran oli onnistuttu taustamusiikilla nostattamaan taistelukohtauksen tunnelmaa. Elokuvan lopussa Koskelan äidin tuvassa soi taustalla Finlandia, joka on lyhyt ja melkein huomaamaton yhdellä sellolla soitettu versio.

Kuvauksellisesti tämä Tuntematon ei missään tapauksessa ole mitään huippua. Taistelukohtauksien paikat ovat mitäänsanomattomia eikä kameraa ole osattu käyttää kunnolla. Muutama lähiotos sotilaiden naamasta ja silmistä on ihan hyvä juttu, mutta siihenpä se sitten jääkin. Neuvostoliiton tankkien ja sotilaiden näyttämiset ja niiden räjäytykset ja heidän tappamiset jäivät todella vähäisiksi. Tuli hieman fiilis, että missä niitä vihollisia oikein on ja kuinka paljon, vai onko niitä ollenkaan. Puna-armeijasta kuitenkin kysymys!

Suuresti voi ihmetellä, että mihin on budjetissa rahaa palanut, koska mikään aikaisempi suomalainen sotaelokuva ei kyllä kalpene tämän rinnalla. Voisi jopa sanoa, että kaikki muut aikaisemmat Suomi-sotaelokuvat ovat paljon mahtipontisempia, kuin tämä.

Kaiken kaikkiaan tämä Tuntematon sotilas ei vain yllä tarpeeksi hyvälle tasolle. Se ei temmannut mukaansa. Joten vain yksi (punakeltainen) tähti. Perkele!